13. marraskuuta 2014

Kakkuja kakkuja

Joulu se lähestyy ja olen jo alkanut pohtia mitä herkkuja sitä leipoisikaan. Olen viime vuosina tehnyt jouluksi kunnon kakun sillä on kiva, että joulun kahvipöydässä komeilee juhlaan sopiva herkkukakku. Lisäksi heti vuodenvaihteen jälkeen meillä juhlitaan pikkuveljen ensimmäistä syntymäpäivää, joten kakkupohdintaa riittää tuplasti. Vielä ei oikein ole täydellistä ideaa löytynyt, mutta fiilistä hakiessa aloin muistella millaisia kakkuja on tullut tänä vuonna tehtyä. Kovin monia juhlia ei ole tähän vuoteen mahtunut, ne jokavuotiset synttärit ja tietysti pikkuveljen ristiäiset on kuitenkin juhlittu.

Olen aina ollut jonkin asteinen jauhopeukalo niin itseni kuin parin muunkin tyypin mielestä. Makeat herkut onnistuu lähes laidasta laitaan (ja jos ei onnistu niin yritetään uudestaan). Harmikseni viime aikoina on ollut aivan liian vähän aikaa ja viitseliäisyyttä leipomiseen. Mutta silloin kun on syy tehdä ja aikaakin riittävästi, niin kaivan kulhot esiin. Kakkujen suhteen olen kuitenkin aikamoinen noviisi. Olen yleensä keskittynyt kakkujen kohdalla makuun ja vasta muutaman vuoden ajan alkanut miettiä enemmän koristeluakin. Tällä hetkellä ainakin jo tiedän paljon vaihtoehtoja ja mitä kaikkea kakun päälle voikaan laittaa!



Ensimmäinen kakku tänä vuonna oli pikkuveljen ristiäiskakku. Halusin jotain herkän yksinkertaista meidän pienelle, joka tosissaan oli niin kovin pieni tullessaan. Olin kakkuun todella tyytyväinen ja koristeetkin onnistuivat toivotulla tavalla. Harmikseni en yhtään muista millainen täyte kakussa oli. Päällys on vaahtokarkkimassaa ja koristeet sokerimassaa. Lisäksi kakkua reunustaa mariannerakeet.



Tämän kakun valmistin isoveljen keväisille syntymäpäiville. Poika oli tuohon aikaan armoton muumifani ja niinpä synttäreiden teemaksi valikoitui Muumit. Ja niinpä valmistui myös tämä muumikakku. Kakun täytteessä maistui minttu. Päällys on vaahtokarkkimassaa ja koristeet marsipaania ja sokerimassaa. Lisäksi päältä löytyy suklaarusinoita ja vohvelikukkia. Muumit olivat hieman pyyleviä, mutta nämä olivat ensimmäiset sokerimassasta muovailemani hahmot, joten suon tämän pienen muodonmuutoksen itselleni anteeksi.



Syksyllä juhlittiin vielä meidän perheen isin syntymäpäiviä. Isäntä oli ensin sitä mieltä, että tilaa kakun ja säästää minulta leipomisen vaivan, mutta tuli viime tipassa toisiin ajatuksiin. Sitten iskikin paniikki, että miten valmistaa kakku toivotuilla mauilla. Pelastus tuli kuin tilauksesta ja niin valmistui tämä kakku. Täytteessä maistui paahdettu valkosuklaa, omena ja kaneli. Päällä mantelimassaa ja tummaa suklaata. Koristeena mantelirouhetta ja kandeerattuja omenoita. Tämä kakku oli niin hyvä, että jopa juhlien sankarikin heltyi kehumaan (ja se on harvinaista).

Näihin kakkuihin, kuten moniin muihinkin leipomuksiini, olen hakenut vinkkejä Kinuskikissalta. Nyt vain mietintämyssy päähän ja seuraavia juhlia suunnittelemaan. Kerron niistä sitten lisää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti