6. elokuuta 2015

Kun tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi

Usein huomaan pohtivani päivän päätteeksi etten taaskaan saanut mitään aikaiseksi. Kun sitten tarkemmin mietin kulunutta päivää, huomaan tehneeni vaikka ja mitä. En vaan aina osaa ajatella tavallisia arkipäivän puuhia aikaansaannoksiksi. Miksiköhän? Odotan usein itseltäni ilmeisesti liikoja. Toivon samana päivänä hoitavani lapset (olenhan vielä toistaiseksi hetkisen vain kotiäiti), laittavani ruokaa kaksi kertaa päivässä ja siihen päälle aamu-, väli- ja iltapalat, siivoan päivittäin jotain (ainakin leluja paikoilleen huomatakseni, että minuutissa ne on taas levällään... niin ja keittiö, sitä siivoan monta kertaa päivässä), pesen pyykkiä useita koneellisia viikossa, viikkaan pesemäni pyykit, leikin, luen, käyn kaupassa... Lista voisi vain jatkua ja jatkua. Ja näiden lisäksi olisi kiva saada aikaan paljon muutakin. Tehdä vaikka niitä käsitöitä tai ehtiä joskus istahtaa itsekseen vaikka vaan lukemaan pahasti kesken jäänyttä kirjaa (niin pahasti kesken jäänyttä, että saa aloittaa aina alusta, sillä muuten ei ole hajuakaan mistä kirja edes kertoo) tai harrastaa vaikkapa liikuntaa, sekin kun on jäänyt viime aikoina ihan liian vähälle (siitä kielinee omalla tavallaan jo tämä edelleen vaivaava niskajumi, mistä kerroin täällä). Ja ei, tässä en nyt valita siitä tekemisen määrästä mitä varsinkin lapsiperheissä riittää. Hämmästelen vain miksi itsestäni tuntuu etten muka ole saanut mitään tehtyä vaikka olisin tehnyt nuo kaikki (tai edes osan) luettelemistani arkipäivän asioista.


Tällä hetkellä luen tätä.
...siis joo, johan tämä on vanha juttu, mutta minkäs teet...
...ja sen ekan osan lukuun meni kai jotain kaksi vuotta tai yli...
...jos tämän toisen saisin luettua tämän vuoden aikana...
 ...ja olisihan vielä se kolmaskin...
Ja ei, ei ole tylsiä nämä kirjat! Piristää kotiäidin päiviä kummasti! ;)

Onneksi lapset ei vielä osaa itse lukea...


Joskus olen pohtinut tämän ongelman edessä, että auttaisiko jos pitäisin pienimuotoista päiväkirjaa päivieni kulusta. Kirjaisin ihan vaan vaikka luettelomaisesti mitä tuli tehtyä. Voisinko sen myötä olla itselleni armollisempi, kun konkreettisesti musta valkoisella kertoo kaiken tekemäni. Ehkäpä. Vai stressaisinko sitten vielä enemmän tyyliin 'eilen tein paljon enemmän kuin tänään', en tiedä. Mutta olen armottoman huono pitämään päiväkirjaa, en onnistunut siinä lapsenakaan kovin pitkäjännitteisesti vaikka monesti yritin. Mutta mainittakoon nyt tässä, että niitä muutamia räpellyksiä ajalta jolloin olin aika paljon nuorempi kuin nyt, on ollut ihan mielettömän hauska lukea vedet silmissä nauraen.

Välillä on sitten niitäkin hetkiä, kun tekemistä on liikaa eikä tiedä mistä aloittaa. Silloin ei auta oikein muu kuin järjestää lapsille hoitaja (onneksi lapsilla on tuo isäkin ja onneksi on MUMMI, you know!) ja vain aloittaa jostain. Kyllä ne hommat siitä sitten tehdyksi jossain kohtaa tulee. Jos ei eksy tekemään sitten jotain mitä juuri silloin ei pitäisi. Muistan koulu/opiskeluaikoina siivouksenkin menneen monesti tentteihin luvun edelle, kumma juttu sinänsä.


Onkohan kellään muulla samanlaisia ajankäytön "ongelmia" kuin minulla...


Voitte varmaan kuvitella sitä tunnetta, kun sitten on niitä päiviä jolloin kaiken arkisen aherruksen lisäksi saa tehtyä jotain pitkään toivomaansa. Tai kun saa aikaa tehdä vain omia juttujaan ja joku muu ottaa päävastuun arkitöistä. Sitä on iloinen aikaansaannoksistaan ja osa niistä pääsee tänne teidänkin nähtäväksi kuvien ja pienen taustakertomuksen muodossa. Mukavaa jos olet tänne eksynyt niitä katsomaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti