23. lokakuuta 2015

Villasukat jalkaan, uusi päivä alkaa

Tähän aikaan vuodesta en voi kuvitellakaan päivää ilman villasukkia. Villikset odottavat aamulla sängyn vieressä, siinä mihin ne illalla aina jätän. Sängystä noustessa vedän ne ensimmäisenä jalkaan. Jos yöllä jostain syystä joudun nousemaan sängystä laitan myös villasukat jalkaan. Paljain jaloin on inhottava kävellä vaikka ei meillä lattiat mitenkään erityisen kylmät ole, ihan normaalit lattiat varmaan. Mutta kun ei jalat tarkene niin ei. Villasukat kuuluu kyllä varusteisiini oikeastaan vuoden ympäri. Talvella toki ihan lämmittävien ominaisuuksiensa vuoksi, mutta myös kesällä villasukat eksyvät jalkaani. Ne vaan ovat niin mukavat.

Kesällä tein huomion, että villasukkavarastoni alkoivat olla hieman vajaanlaiset. Eihän siinä sitten muuta kuin sukat puikoille. Pitkiin aikoihin ei ole tullut villasukkia neulottua! Mummoni on hoitanut villasukkavarastojen ylläpidon meidän perheen kaikille jäsenille. Mummo ei vaan enää ihan niin paljon jaksa neuloa, joten viime aikoina lähinnä nuo meidän miehet ovat saaneet sukkapaketteja. Mummo taitaa luottaa, että minä kyllä saan pidettyä itseni sukissa.





Puikoille pääsi Novitan 7 Veljestä Raita, värinä fuksia-harmaa. Lanka oli tullut ostettua jo viime talvena valmiiksi varastoon, mutta aiemmin en saanut aikaiseksi siitä mitään neuloa. Ohje on ihan perusvillasukalle ja se löytyy Novitan vyötteen takaa. Vähän jatkoin varren pituutta ohjeen mukaisesta ettei ihan liian lyhyiksi jääneet.




Neuloin nämä viikossa. Ei kovin nopea tahti vaikka en olekaan neuloja hitaimmasta päästä. Neulonta-aika vaan on niin kortilla. Hetken illalla ehtii neuloa lasten käytyä nukkumaan. Päivällä ei oikein neulomaan ehdi sillä innokas pikkuapuri koettaa koko ajan varastaa langat tai puikot.




Vähän hassusti kävi ensin toisen sukan kohdalla. Neuloin sen selvästi napakammalla käsialalla ja vaikka kerrosten lukumäärä ynnä muut mitat täsmäsi niin sukasta tuli pienempi kuin ensimmäisenä neulotusta. Tässä näkee sen, että edellisestä neulomuksesta oli vähän aikaa ja käsiala hakusessa aluksi. Noh, ei muuta kuin purkuhommiin ja toinen sukka uusiksi. Ja lopputuloksena samankokoiset sukat kun muistin neuloa vähän rennommin.


Pikkuapuri tuli kutittelemaan äitin varpaita kuvia ottaessani.

Nyt kun vauhtiin pääsin näitä sukkia neuloessani niin puikoilla on jo toiset tulossa. Ne nyt vaan valmistuu taas hitaammin (se aika, se aika). Olen jo nimennyt ne susirumiksi sukiksi. Näette sitten! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti