30. lokakuuta 2015

Yhdessä tassutellen

Tässä taannoin eräänä iltana istuin ompelupuuhissa ja viereeni tupsahti esikoiseni, olihan Pikku Kakkonen juuri loppunut. Poikaa kovasti kiinnosti mitä teen ja miten sen teen. Kerroin ompelevani pikkuveljelle paitaa. Nelivuotiaan innolla poika halusi tietenkin auttaa äitiä. Yleensä en (valitettavasti) näissä ompeluharrastuksissani ole kovin innokas ottamaan apua vastaan (itsellä ajatus katkeaa ja valmista tulee huomattavasti hitaammin), mutta onhan se joskus annettava lapselle mahdollisuus jollakin tavalla osallistua. Annoin pojan asetella neulat ommeltaviin saumoihin, tai yhteistuumin niitä laitettiin paikoilleen. Minun ommellessa ja neuloja taas irrotellessa poika tökki ne takaisin neulatyynyyn. Ja voi miten oli toinen innoissaan. Huuteli isillekin, että "katso, katso, autan äitiä ompelemaan!" Kovasti myös jaksoi taitojani kehua ja minä vuolaasti kiittelin. Sydämellinen pieni poikani <3

No mitä me sitten yhdessä saatiin aikaan. Työn alla oli pikkuveljelle raitapaita tassuapplikaatiolla. Applikointi on minulle aina ollut hieman vieras ja pelottava osa-alue ja senpä takia sitä ei liiemmin ole tullut harrastettua. Pari vuotta sitten tein yksinkertaisia kuvioita, joissa oli vain suoria reunoja (esim. tähtiä). Into ei oikein siihen hommaan herännyt tuolloin (ja taisi vikaa olla silloisessa ompelukoneessakin). Nyt oli kuitenkin saatava oman maun mukainen tassupaita kaveriksi Me&i:n tassuhousuille. Eikä tämäkään kuvio tosiaan mitenkään monimutkainen ole.




Raitakankaat on tilattu Noshilta. Keltaisen raita on leveämpää ja ruskean kapeampi. Antaa mukavasti ilmettä muuten aika peruspaidalle.








Tassuapplikaatioon käytin omasta tilkkulaatikosta löytynyttä ruskeaa collegekangasta. Nurjan harjatun puolen laitoin päällepäin niin on kivan pehmoinen (ainakin muutaman pesun ajan) ja eläväpintainen. Applikointi onnistuikin tällä kertaa oikein hyvin pitkästä tauosta huolimatta. Nyt oli ompelukonekin yhteistyökykyinen, se kun on tullut vaihdettua edellisten applikointikokeilujen jälkeen. Toki tuo jälki voisi olla hieman siistimää, mutta näin omiin tarpeisiin jälki on todellakin riittävän hyvä. Mutta hieman harjoittelua niin eiköhän työn jälkikin siitä parane. Ja ehkäpä sitä voisi kokeilla tehdä jotain vähän haastavampaakin sitten pikkuhiljaa. On nämä sen verran hauskaa näpertelyä.




Ja kuten jo varmaan joku ainakin arvasi niin näiden housujen kaveriksi paita tehtiin. Mukavan maanläheisiä sävyjä yhdisteltynä, tämä mamma tykkää. Ja tietenkin, taas, niitä raitoja. Ja noihin Me&i:n tassuihin olen ollut ihastunut niin pitkään kuin niitä on ollut olemassa. Ei mahda minkään, mutta onhan ne suloisia.


2 kommenttia:

  1. Oi miten suloisia! Tekee pahaa vauvakuumeelle katsella söpöjä vaatteita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tanja! :) Juu, täälläkin varmaan ikuinen vauvakuumeilija ;) Täytyy yrittää tuo meidän nuorempi pitää vielä söpöissä vaatteissa. Vanhempi vaatii jo dinosauruksia ja ties mitä! :D

      Poista