16. marraskuuta 2015

Joko saa mennä nukkumaan!?

Ei minua sentään ihan nyt keskellä päivää niin kovin väsytä. Mutta pari päivää sitten odotin jo päivällä malttamattomana nukkumaan menoa. Miksikö? No meille ostettiin vihdoin ja viimein uudet peitot!

Meillä on ollut semmoinen tuplaleveä peitto niin kauan kuin miehen kanssa ollaan yhdessä oltu. Eli, öö... 14 vuotta! Kivahan se tuplaleveä on ollut. Miehen mukaan parasta siinä on se, kun ollaan saman peiton alla ja pääsee helposti ihan viereen. Kyllä, onhan se kivaa ja ajatuksena oikein suloinen. Mutta kun siinä on sitten se mutta. Se peitto on iso. Lähes liian iso yhden ihmisen käsitellä. Siis olen kyllä monesti saanut lakanat vaihdettua ihan itse, kykenen siihen kyllä. Mutta on se kuitenkin hankalaa ja hikikin meinaa tulla ja toisinaan tuleekin. Ei asetu pussilakana kunnolla vaikka humpsutat toisesta reunasta ja sitten toisesta ja sitten vielä kulmista. Ja se peitto on niin iso ettei se mahdu edes kunnolla pesukoneeseen vaikka ei meillä ihan pienin pyykkäri olekaan. Eli peiton pesu on oikeasti hankalaa ja pesulassa pesettäminenkään kahdesti vuodessa (sitähän ne suosittelee) ei houkuta ihan vaan hinnan puolesta. Lisäksi lakanat on tosi isoja. Todella hankalat silittää (siksi en ole silittänytkään) ja vaivalloiset viikata kaappiin. Ja ehkä se yksi isoimmista pointeista ikinä. Peittoa ei koskaan riitä tarpeeksi molemmille. Ehkä sitä ennen riitti, mutta ei tässä vaiheessa kun yhteistä elämää on takana tosiaan se 14v, naimisissakin yli 5v ja lapsiakin 2kpl.

Näitä yllämainittuja perusteluja olen miehelle jo muutaman tovin (ehkä ainakin pari vuotta) koettanut selittää. Ajatuksen piti selvästi antaa kypsytellä pitkään ja rauhassa kunnes lupa heltisi. Lupa jäi odottamaan vielä sitä, että jos saataisiin jostain vähän alennuksella. Ei ole peitotkaan meinaan ihan niitä halvimpia hankintoja. Ja nyt se ale tuli perhemarketin asiakasomistaja-alennuksella. Niinpä peitot tarttui matkaan. Siis nimenomaan P E I T O T ! Kaksi peittoa, normaalileveät, molemmille omat. Ihanaa! Ei enää jättimäisiä pussilakanoita, painavaa peittoa, pesun hankaluutta. Eikä enää tappelua siitä kuka saa enemmän peittoa tänä yönä. Mies myös kysyi, että vaihdanko tästä lähin lakanat yksin. Tokihan tuo nyt paremmin sujuu yksin ja varmasti näin tulee jatkossa tapahtumaan. Ja edelleen pääsee niin halutessaan toisen viereen, ihan liki. Mahtuuhan sitä kaksi normaalileveänkin peiton alle, kun oikein tiivistää.

Tämähän tarkoittaa nyt myös tietenkin sitä, että pussilakanavarastokin kokee nyt muodonmuutoksen. Ihan pikaisesti ostin nyt raitaa sänkyyn, kun halvalla sain. Ihan kivat on. Mies tosin nurisee pinkistä väristä, olisi halunnut turkoosit. Perustelin, että meillä ei muuten sisutuksessa pinkkiä ole missään, joten lakanat nyt tulee juuri nämä. Ne kuitenkin päivällä menee piiloon päiväpeiton alle (silloin, kun joku sen jaksaa laittaa). Ehkäpä muuten kirjoitan joulupukille ja toivon pehmeää paketti lakanoiden muodossa.



Lakanasetti löytyi Anttilasta.


Ihan aasinsiltana tästä päästiinkiin askel eteenpäin, kun aloin samaan syssyyn valitella makkarin muuta sisustusta. Ollaan asuttu tässä nyt 2,5v ja ihan ok on ollut kaikki aiempien asukkaiden pintavalinnat. Mutta nyt alkaa olla olo, että kaipaisi jotain oikeasti oman näköistä. Kuopuksen huone ollaan laitettu viime vuonna tapetin osalta uusiksi. Jospa nyt olisi aika hieman laajentaa. Vihreää valoa näytettiin ja nyt hieman mietitään sitten makkarin laittoa tässä talven aikana. Olen jo selannut tapetteja, ylläri! Mutta siitä pintaremontista sitten enemmän, kun sen aika on.



Tässä hieman kurkkausta meidän makkariin.
Sinällään tässä ei ole mitään vikaa ja sitten toisaalta
vikaa on paljon. Suurin murhe on tuo tapetti, josta
en pidä yhtään. Se menee vaihtoon ehdottomasti.
Lisäksi värimaailma tulee muuttumaan. Onneksi
ollaan miehen kanssa siitä asiasta samoilla
linjoilla. Mutta tosiaan siitä enemmän sitten...


Ai miten sitten nukutti uusissa peitoissa ja lakanoissa. No siis hyvin! Mies tosin valitti, että nukkui huonosti. Oli kuulemma liian hotellimainen vaikutelma. Johtui ihan vaan siitä, että uudet peitot ei ole tietenkään vanhan, luttanan ja käytön/pesujen myötä pehmenneen peiton veroisia. Ja lakanatkin kun on uudet, niin eihän nekään tietenkään vedä vertoja pehmeydessä niille kymmeniä ja kymmeniä kertoja pestyille. Mutta kyllä ne siitä käytöllä pehmenee, ja käyttöhän näille tulee. Ja miten oli ihanaa, kun kerrankin peittoa on tarpeeksi. Löysi mieskin yhden oikein positiivisen asian. Jos on liian lämmin niin nyt voi nukkua molemmilla kyljillä, mutta peitto mukavasti mytättynä rintaa ja vatsaa vasten. Ennen se onnistui vain vasemmalla kyljellä. Ilot ne on pienetkin ilot. Kieltämättä ihan käyttökelpoinen kikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti