12. kesäkuuta 2016

Elämäntapamuutoksen alkumetreillä

Olen jo pitkään, jos totta puhutaan niin kuukausien ajan miettinyt syitä vetämättömään olooni. Olen tuntenut itseni aikaansaamattomaksi monessa asiassa. Väsymys on painanut vaikka olisin nukkunut hyvät ja riittävät yöunet. Olo on ollut huono fyysisesti, mutta myös henkisestikin jossain määrin johtuen ainaisesta epänormaalista olosta. Vatsaa turvotti ja erityisesti iltaisin näytti kuin olisin ollut raskaana ainakin viidennellä kuulla. Olin todella huonolla tuulella koko ajan, mikään ei tuntunut menevän oman mielen mukaisesti. Kaikki asiat ja välillä jopa ihmisetkin ärsyttivät. Hermostuin herkästi melko pienestäkin. Ei siis mitenkään mukava olotila. Alitajunnassa olen tiennyt mistä on ollut kyse, mutta sen myöntäminen ääneen on ollut vaikeaa. Sehän olisi johtanut siihen, että asialle pitää tehdä jotain ja sekin tuntui olevan suurten ponnistelujen takana. Mieluiten olen käpertynyt sohvalle ja syönyt suklaata. Siitä nyt ainakin tuli hetkeksi hyvä mieli.


No, eihän se nyt ihan niin mennyt. Ei parantunut olo eikä mieli.


Ja se syy kaikkeen. Mikäpäs muu kuin ihan omat elämäntavat. Olen elänyt ihan sellaista perusterveellistä elämää aina. Koskaan en ole ollut ylipainoinen ja sitä kautta minun ei ole suuremmin tarvinnut miettiä mitä syön. Myönnän kyllä, että pieni vararengas on päässyt kertymään lasten saannin jälkeen ja siitä olen toivonut pääseväni eroon. Ei se ketään muuta ole varmasti häirinnyt kuin minua itseäni ja ihan itseäni varten siitä eroon haluankin. Pääsääntöisesti ruokavalioni on koostunut ihan normaalista perusruuasta. Silloin tällöin on sitten lautaselle eksynyt ns. roskaruokaa. Mutta ne muut herkut. Olen aina ollut perso makealle, erityisesti suklaa on suurta herkkua. En toki ole kieltäytynyt karkeista enkä leivonnaisistakaan. Ja jos maistuu makea niin vastapainoksi menee toki suolaistakin. Silloin tällöin, toisinaan liiankin usein, kaupasta tarttui mukaan vaikkapa sipsipussi dippeineen päivineen. Ja mikäpä oli herkutellessa huolettomasti, eihän se kiloissa näkynyt. Kaiken tämän lisäksi olin laiminlyönyt itseäni muutenkin. Liikunnan harrastaminen oli satunnaista ja tuntui usein pakolliselta pahalta minulle joka ennen nautin liikkumisesta. Taisin sairastua siihen äitien syndroomaan, jossa uppoudutaan niin syvälle lapsiperhe-elämään, että vaivihkaa unohtaa itsensä. Ja kun vielä kaiken lisäksi jo aiemmin mainitsemani työasiat eivät ole järjestyneet toivotulla tavalla niin syvä soppa oli valmis.

Kevättalvella koin jo pienen herätyksen ja (alkuun) pakotin itseni ulos ja lenkille Y K S I N. Jo se pelkästään piristi mieltä ja kehoa kun sai reippailla tunnin ihan vaan omassa seurassa. Pikkuhiljaa mieleen alkoi hiipiä ajatuksia vähän reippaammasta tahdista. Kun lumet sulivat lisääntyivät lenkkimäärät. Aloin haaveilla paranevasta kunnosta ja sitä kautta aina vaan paremmasta olotilasta. Jo kevyen lenkkeilyn aloitus sai aikaan ison muutoksen yleisessä hyvinvoinnissa. Kuitenkin tiesin, että jokin mätti edelleen sillä olo olisi voinut olla vieläkin parempi. Niinpä aloin pohtia syömisiäni. Eräänä viikonloppuna tein päätöksen, että jätän sokeriherkut hetkeksi kokonaan pois. Halusin huomata minkä vaikutuksen se saa aikaan. Pois jäivät siis suklaat, karkit, leivonnaiset, jäätelöt, mehut... Ainut makea mitä käytin oli pieni loraus hunajaa maustamattoman jugurtin ja sokerittoman myslin kanssa. Muuten ruokavalion säilytin melko ennallaan, mitä nyt lisäsin reilusti kasvisten määrää lautasella. Tuolloin aloittaessani tämän oman "dieetin" vappuun oli aikaa kaksi viikkoa. Sovin itseni kanssa, että vappuna saan syödä yhden munkin.

Nyt tuosta aloituksesta on aikaa kahdeksan viikkoa. Alun sokeriton pari viikkoinen oli herättävä kokemus. Vointi parani huimasti enkä kärsinyt enää sokerin aiheuttamasta krapulasta. Aloittaessani mietin, että kuinkahan pahat vieroitusoireet tulee mutta täytyy sanoa, että ei tullut minkäänlaisia. Se muutos olotilassa oli niin palkitseva, että ei tehnyt edes mieli sokeriherkkuja. Olen nyt jo sallinut itselleni viikonloppuisin jotain pientä herkkuakin, joten ihan sokerittomalla en enää ole. Mutta mieleni ei enää tee vetäistä suklaalevyä kerralla vaan otan vain pari palaa ja se riittää. Silloin tällöin juon lasin mehua, mutta en enää päivittäin kuten ennen. Aiemmin join aamulla aina mehua, mutta nyt se on vaihtunut reiluun lasilliseen vettä. Veden juonnin lisääminen onkin muuten yksi tärkeä muutos minkä olen saanut aikaan. Olen ennen useimmiten juonut kaikenkaikkiaan liian vähän, mutta nyt tiedän senkin asian olevan tasapainossa. Vatsaakaan ei enää turvota oikeastaan ollenkaan muutamia satunnaisia kertoja lukuunottamatta ja se jos mikä on mukava tunne. Enkä tarkoita niinkään sitä, että "valeraskausvatsa" on kadonnut vaan ihan sitä tunnetta kun vatsa voi hyvin.

Entä se liikunta sitten. Olen alkanut löytää liikunnan ilon vuosien kadoksissa olon jälkeen uudelleen. Tällä hetkellä sopivia liikuntamuotoja minulle on sellaiset jutut, joita voin lähteä tekemään mihin aikaan tahansa. Mieluiten lähden kuluttamaan lenkkipolkuja. Kävely vaihtuu jo välillä mukavasti juoksuaskeliin. Lisäksi meillä on autotallissa pienimuotoinen kotipunttis ja siellä käyn tekemässä lihaskuntoharjoittelua. Kävinpä muuten viime viikolla kokeilemassa ensimmäistä kertaa kahvakuulailuakin. Olen kuulaa heilutellut omaksi ilokseni kyllä ihan kotosallakin, mutta ohjatulla tunnilla en ole käynyt. Ja voitteko kuvitella helpommin saavutettavissa olevaa jumppaa!? Kävelet puolisen kilometriä puistoon ja sieltä löydät iloisen jumpparyhmän ja iloisen naapurin jumppaa vetämässä. Ei tarvitse varata aikaa siirtymisiin paikasta toiseen, kun olet perillä jo melkein kun astut ovesta ulos. Liikuntaa tällä hetkellä juuri minun makuuni. Nyt jatkan tällä tavalla ja jatkossa haaveilen siirtyväni ihan kunnon kuntosalille ja ryhmäliikuntatunneillekin. Ehkäpä sitten syksyllä.

Mitä tästä kaikesta on sitten seurannut? Jatkuva väsymys on kadonnut. Nykyäänkin väsyttää silloin tällöin, mutta nyt se johtuu hyvin sujuneesta liikuntasuorituksesta tai sitten ihan rehellisesti siitä, että joskus sitä tulee nukuttua liian vähän. Mutta sekään ei menoa haittaa, kun henkisesti voin paremmin kuin aikoihin. Moni vastoinkäyminenkin tuntuu pieneltä nykyään. En ole enää huonolla tuulella jatkuvasti vaan mieli on iloisempi. Kiukuttaa saa edelleen silloin kun siihen on syy, mutta ihan pienimmät asiat ei enää saa verenpainetta nousemaan. Ja fyysisestikin voin paremmin. Yhtenä asiana jo se aiemmin mainitsemani vatsan hyvinvointi. Mutta lisäksi huomaan kuntoni parantuneen. Jaksan monia asioita paremmin kuin pitkiin aikoihin. Erityisesti keskivartalon lihastasapaino on parantunut ja se vaikuttaa ryhtiin ja siihen ettei selkäni ole enää niin usein kipeä kuin aiemmin. Lisäksi meidän 15-kiloinen kuopus nousee nykyään kevyesti hartioille (aiemmin en meinannut uskaltaa, sillä pelkäsin että pudotan!). Lisäksi huomaan vartaloni kiinteytyneen ja painokin on pudonnut hieman vaikka sitä en lähtenyt tavoittelemaankaan. Kaikkein tärkeimmäksi muutokseksi koen kuitenkin sen, että elämänlaatuni on parantunut jo näin lyhyessä ajassa.

Mikä minua sitten motivoi kaiken jo edellä mainitun lisäksi?

Palaan kertomaan siitä lisää tiistaina, sillä tuolloin tulee kuluneeksi kahdeksan viikkoa siitä kun otin mitat avukseni muutoksen seurantaan. Lisäksi on muutama muukin motivaatiota lisäävä seikka, mutta niistäkin enemmän parin päivän päästä.


2 kommenttia:

  1. Munkin pitäis tehä elämäntapa muutos, mutta kun ei pääse alkuun. Painoa pitäis saada pois ja liikuntaa lisätä ja ruokavalio on ihan hunnigolla...
    Osallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se aloittaminen usein onkin se hankalin vaihe. Sitten kun alkuun pääsee niin helpottaa. Itsekin pyörittelin ajatusta mielessä pitkään, mutta en uskaltanut aloittaa sillä pelkäsin etten löydä itsestäni tarpeeksi itsekuria. Mutta se hyvä olo palkitsee. Kannattaa etsiä itselle se sopiva tie. Minulla toimi parhaiten yksi askel kerrallaan eteneminen. Toisilla taas se, että tekee yhdellä kertaa kokonaisvaltaisen muutoksen. Tsemppiä sinulle oman tien löytymiseen! =)

      Palaan tutkimaan blogiasi oikein ajan kanssa, näyttää pikaisesti katsoen viehättävältä! =)

      Poista