Ihan ensimmäinen ajatus itselläni oli piirtää perinteiset hyppyruudut. Pojat innostuivat kovasti ja näitä hypittiinkin sitten monin eri tyylein.
Esikoinen on melkoinen dinofani ja piirtääkin niitä mielellään ja melko taitavastikin ikäisekseen. Ja tokihan niitä piti katuunkin sitten piirtää.
Tämä kohdalla ei heti ollut täysin selvä mitä taiteilija on tarkoittanut, mutta kysyttyäni sain pontevan vastauksen "No sateenkaari tietysti!".
Ja pitihän se äidin yksi vaaleanpunainen sydän piirtää.
Ja lopulta piti sitten pojan toiveesta piirtää dinomaa. Hieman eri näkemys minulla ja pojalla siitä millaisia dinot ovat. Poika piirtää ne, kuten kirjoissa on nähnyt. Minä taas piirrän satuolentoja, joilla ei paljon ole yhtäläisyyttä todellisten dinojen kanssa. Mutta eikös taiteilijoilla ole vapaat kädet toteuttaa oma näkemyksensä!?
Hienoa katutaidetta!! Voi miten tuli tuosta ekasta kuvasta ala-aste mieleen ja kaikki ne välituntien kinkkaus kerrat...se oli sitten hauskaa puuhaa:)♥ Kaunista elokuun jatkoa sinne!
VastaaPoista